
Title | : | Tyyppejä |
Author | : | |
Rating | : | |
ISBN | : | 9512637480 |
Language | : | Finnish |
Format Type | : | Hardcover |
Number of Pages | : | 180 |
Publication | : | Published January 1, 1992 |
Viisikymmentä räväkkää tarinaa tapahtumista ja tyypeistä, jotka ovat tehneet kertojaan lähtemättömän vaikutuksen:
on Arctican itsevaltiaan poikia, panttivangiki joutunut protokollapäällikkö, Laatu-Haitin ja ulkoministeriön tyyppejä, on kankitautia poteva iso neuvos ja kaidalta tieltä luisunut ay-johtaja, on salainen agentti, Café Mozartin pankkiiri ja muuan kenraali, on naisliikkeen merkillistä jäsenistöä, muukalaislegioonalaisia ja seiväsmatkalaisia, on pariisilaisen Crazy Horse Saloonin kymenlaaksolainen vetonaula, on Jermu, Uffe ja suomalainen perusmies Miilu-Heikki, on Galina, on aito Helmi-kana ja muuan tunnettu mustaan ja valkoiseen fiksoitunut Kama-Kaisa.
Väkeä piisaa korkeista kammareista mataliin majoihin. Ja kaikista Raeste kertoo niin kuin jutunkertoja on saunaseuroissa, hirviporukoissa ja miesten kesken aina juttunsa kertonut: paljastavasti, kielellä ilotellen ja parastaan pannen.
on Arctican itsevaltiaan poikia, panttivangiki joutunut protokollapäällikkö, Laatu-Haitin ja ulkoministeriön tyyppejä, on kankitautia poteva iso neuvos ja kaidalta tieltä luisunut ay-johtaja, on salainen agentti, Café Mozartin pankkiiri ja muuan kenraali, on naisliikkeen merkillistä jäsenistöä, muukalaislegioonalaisia ja seiväsmatkalaisia, on pariisilaisen Crazy Horse Saloonin kymenlaaksolainen vetonaula, on Jermu, Uffe ja suomalainen perusmies Miilu-Heikki, on Galina, on aito Helmi-kana ja muuan tunnettu mustaan ja valkoiseen fiksoitunut Kama-Kaisa.
Väkeä piisaa korkeista kammareista mataliin majoihin. Ja kaikista Raeste kertoo niin kuin jutunkertoja on saunaseuroissa, hirviporukoissa ja miesten kesken aina juttunsa kertonut: paljastavasti, kielellä ilotellen ja parastaan pannen.
Tyyppejä Reviews
-
2.5 tähteä.
Melko hauskaa ja kevyttä lukemista, jossa huumori toteutuu hyperbolan keinoin. Ihan käypää tekstiä myös ajankuvauksena, vaikken Raesteen käsitystä Suomen rasismin olemassaolosta (tai oikeastaan sen olemattomuudesta) pari vuosikymmentä takaperin nielisikään. Vai oliko se sittenkin harkittua liioittelua, suoranaista sarkasmia?
Joskus tarinoiden ihmiskuva toisti itseään, mutta kielessä sentään oli paikoin hyvinkin hauskaa sanailua.